Ketunmetsästys ajokoiralla

Kainuussa paras ketunmetsästyskausi alkaa marraskuun alussa, kun maassa on pysyvä lumikerros. Aamuhämärän aikaan aloitetaan ketun yöjälkien etsiminen metsäteiltä, joidenka varsiin on tehty haaskoja. Koiraa ei lasketa suoraan yöjäljelle, vaan se lasketaan maastoon oma-aloitteisesti etsimään yöjäljet.

Meillä on käytössä kettukäyttövalio Karu, joka ei herättele yöjäljelle. Joskus haku saattaa kestä tuntikausia, jolloin ei auta muuta kuin odotella. Vasta kun koira on saanut ketun liikkeelle, alkaa intohimoinen haukkuminen. Herättelemättömänä koirana Karu pääsee usein aloittamaan ajon hyvinkin läheltä kettua, joka johtaa nopeisiin ampumatilanteisiin heti ajon alettua. Paras passipaikka on yleensä yöjälki, mutta tutuissa maisemissa ketun kulkureitit ovat aika tarkkaan tiedossa. Kahdella miehellä passitus on usein liian vähän ja ajo karkaa kuulumattomiin. Tutkalla koira kyllä löydetään ja ajon seuraaminen käy parhaiten autosta käsin. Kettu voi edetä ajossa kymmeniä kilometrejä, jolloin hyvät suhteet naapuriseuroihin ovat tärkeitä.

Raskaalla kelillä ja paksulla lumella kettu usein myös hakeutuu maan alle, jos koira ei sitä ennen ole tavoittanut ja tappanut kettua. Ketun mentyä maanalle otamme käyttöön luolakoirat. Mielestämme paras koira siihen työhön on saksanmetsästysterrieri. Saksalaisella riittää sisua tuntikausien työskentelyyn ja kovuus on omaa luokkaansa.

Usein pyyntireissumme saattavat venyä kaksikin vuorokautta pitkiksi, mutta mielestämme tämä on sen arvoista. Eihän ketunnahka nykyään ole enää arvokas, mutta useat seurat maksavat pienen pyyntipalkkion ja riistanhoitotyönähän se on mitä parhainta.

Taisto Koistinen ja Marko Tervo