30syksy03_900.jpg
Olet täällä: Home»Esittely»Historiikki
Historiikki Tulosta
03.01.2008 23:54 | Kirjoittanut Administrator
Yleistä:
Paljon on vettä virrannut Pohjajoessa ja monesti on kuu kiertänyt Tuuttilanvaaran siitä hetkestä kun seuran syntysanat lausuttiin Lauri Komulaisen pirtissä 2. maaliskuuta 1978. Perustavaan kokoukseen osallistuivat Lauri Komulainen (pj), Aulis Tiainen (siht.), Jaakko Heikkinen (jk), Kaarlo Turunen (jk), Paavo Kivioja (jk), Reino Heikkinen, Tauno Hyvönen, Kauko Karhu, Matti Karjalainen, Juha Komulainen, Vilho Kotajärvi, Martti Kyllönen, Iivari Lukkari ja Gunnar Malinen sekä asiantuntijana Jaakko Sorvari.
Pohjajoen kyläkulman maa-alueet olivat aikaisemmin kuuluneet vuokramaina Kontiomäen metsästysyhdistykselle. Toiminta alkoi maanvuokrasopimusten hankkimisella ja muilla käytännön asiain järjestelyillä. Kun toiminta oli saatu vireään alkuun ja metsästysalueita riittävästi voitiin aloittaa hirvenmetsästyskin seuran puitteissa.
Kaikella hyvällä on myöskin huonot puolensa. Alkoi itäinen tuuli tuivertaa ja rupesimme menettämään seuralle tärkeitä maa-alueita uusille perustetuille hirviporukoille, joihin kuului myöskin seuramme jäseniä. Tämä aiheutti närää ja tuimia katseita. Seuraava sähellys koettiin maanvuokra asioissa kahdeksankymmentäluvun loppupuolella, kun Pohjajoella maanomistukset vaihtuivat vikkelään kuin "valot diskossa". Viimeisten vuosien aikana tilanne on tasaantunut.

Hallinto:
Seuran hallintoa johtaa johtokunta aina vuodeksi kerrallaan valitun puheenjohtajan johdolla. Puheenjohtajina ovat toimineet 78-86 Lauri Komulainen, 87-88 Juha Komulainen, 89-91 Timo Koistinen, 92 Juha Komulainen, 93-94 Gunnar Malinen, 95-97 Jukka Poutiainen ja 98 Vilho Kotajärvi.
Seuran sihteereinä 78-86 Aulis Tiainen, 87-97 Reino Heikkinen, 98 Lassi Suutari.
Yleisiä sääntömääräisiä kokouksia on pidetty kaksi kertaa vuodessa. Johtokunta on kokoontunut aina tarvittaessa. Hirvikokous on pidetty normaalisti aina kesäkokouksen jälkeen, talvikokouksessa valitun hirviporukan johtajan johdolla. Kajaanin RHY:n hallituksessa on seurasta ollut Teuvo Tervo. RHY:n kokouksiin ovat jäsenet osallistuneet joskus isommalla, joskus pienemmällä äänimäärällä.

Omaisuus:
Kiinteää omaisuutta on seura saanut vuosien saatossa kertymään jäsenten aktiivisen talkootoiminnan ja pankkiherrojen myöntämien lainojen turvin. Alkuun ei ollut kiinteää paikka jossa hirvenlihat olisi käsitelty. Niinpä heräsikin ajatus oman nylkyvajan rakentamisesta. Vajan rakentamiseen tarvittavan maa-alueen Louhelan tienhaarasta vuokrasivat Toini Ja Lauri Komulainen. Asia lähtikin ripeästi alkuun, oli tukki-, sahaus- ja pohjanvalutalkoot. Ja niinpä päästiin vajaa pystyttämään. Työtä pelkäämätön talkooporukka sai vajan valmiiksi vuoden 86 syksyllä. Tapauksesta kirjoitti Koti-Kajaani lehtikin kuvan kera. Paikka nimettiin Riistariiheksi.
Seuraavaksi ryhdyttiin puuhaamaan metsästysmajaa. Seuralle ostettiin Kuluntalahdesta Törmäntalosta aittarakennus, joka purettiin talkoilla ja siirrettiin traktoreilla tontille. Myöhemmin tuli tietoon, että VR:llä Kajaanissa tulee myyntiin rataosaston käytössä ollut kuusiosainen parakkirakennus, joka oli toiminut sosiaalitiloina. VR:llä töissä oleva seuran jäsen Ismo Laatikainen osti parakin ja luovutti sen samalla hinnalla seuran omistukseen.
Taas kysyttiin jäsenten talkooinnostusta. Kajaanin päässä lohkojen siirtokuntoon saattaminen ja tontilla pohjan valmistelut. Siirto ja paikalleen asentaminen suoritettiin Seppo Malisen "hiabautolla". Kun parakin osat loksahtivat paikoilleen, alkoi sisätilojen kunnostaminen. Oli väliseinien muutostöitä, maalausta, sähkötöitä ym, ym.
Töitä tehtiin uutterasti ja niinpä tilat valmistuivatkin käyttökuntoon vuoden -90 syksyllä. Tähän sopiikin mainiosti Gunnar Malisen riimittely: Riistariihi

Riistariihi Talkoilla me talo tehtiin,
moni kävi työhön rehtiin,
onhan leuhka levennellä,
rintojansa röyhistellä,
saavutus on suurenmoinen,
kiitoksen saa yks jos toinen.

Kämpän kalustoa on seuran jäsenet lahjoittivat tai myivät pientä korvausta vastaan, kuten sähköhellaa, jääkaappia, pakastinta, kahvinkeitintä, tuolia, yms.
Vielä oli edessä majan katonkorotus ja peltikaton laitto. Tämä työ valmistui kesällä -95. Maalin pintaansa rakennus sai kesällä -96. Kesällä -97 valmistui pihapiiriin nuotiokota, jonka mahdollisti jälleen tukinkeräys- ja sahaustalkoot. Kotaprojektin ylijäämä puutavarasta valmistui -98 puuvaja. Samassa yhteydessä laskettiin lihankäsittelypuolen laipiota alemmaksi.

Metsästys:
Seuran jäseniä yhteenkokoava voima on hirvenmetsästys. Pienriistan pyytäjäthän toimivat paremminkin yksityisyrittäjinä, joskin viimevuosina on runsasta jäniskantaa metsästetty suuremmalla porukalla.
Hirvenkaatoluvat ovat vaihdelleet alun vuoden -79 vasanluvasta huippuvuoden -86, jolloin seuralla oli kuuden aikuisen ja viiden vasan kiintiö. Siitä lupamäärät lähtivät tasaiseen laskuun, ollen enää vuonna -97 yksi vasalupa.
Kaatolupien määrällä on suora yhteys porukan kokoon, sillä -97 ilmoittautui porukkaan enää kymmenkunta aktiivista jahtimiestä. Suurimmillaan porukan koko oli viidenkymmenen pinnassa.
Aluksi hirviporukan kokoontumispaikkana oli rautatieasema, josta hajaannuttiin Tapion apajille. Nylkyvajan valmistuttua tuli keskuspaikaksi Riistariihi. Metsästystä suoritettiin ajomenetelmällä. Viimeisinä vuosina on jäsenillämme ollut toimivia hirvenhaukkujia, jotenka miesajolla ei juurikaan metsästetä.
Lukematon määrä on lenkkiä kärventynyt alkuaikojen vakio nuotiopaikoilla Ketolantien haarassa ja Turpeisenmäen alla. Kiehauttipa siellä eräät pöönäkahvitkin.
Nykyisin kahvit keitetään sähköisillä vempeleillä nuotiokodassa. Niin kehitys kulkee eteenpäin. Kauhistuttaa ajatus että lämpökameralla varustettu digitaalikoira suorittaa haukun ja täsmäohjus kaadon.
Hirviporukan johtajina on vuosien saatossa toimineet useat seuran jäsenet kukin parhaan kykynsä mukaan. Sanotaan että aina roiskuu kun rapataan ja niinpä seuramme hirvijahditkaan eivät joka syksy ole sujuneet ilman pieniä lipsahduksia.
Yleisesti ottaen jahdit ovat onnistuneet mallikkaasti, eikä ketään osallistujia ole tarvinnut laittaa lautoihin eikä rautoihin.
Hirvipeijaisia on pidetty muutamaa syksyä lukuun ottamatta Syvälammella ja vuodesta -90 alkaen Riistariihellä.
Salakaato tapauksia on alueellamme ollut kahdenkymmenen vuoden aikana muutamia ja ne ovat olleet todella nimensä mukaisia, koska yksikään tapaus ei ole selvinnyt.
Rauta- ja maantieliikenne verottavat joka vuosi alueemme hirvikannasta muutaman yksilön, näistä tuhoisimpana junaliikenne.
Hirvenlihojen jakokuntoon paloittelu parani huomattavasti kun saatiin asianmukaiset tilat nylkyvajan valmistuttua. Hankittiin vannesaha ja lihamyllykin on ollut käytettävissä. Viimeisinä vuosina paloittelun on suorittanut ammattimiehen taidolla Osmo Karhu.
Nylkymestarina aina kuolemaansa saakka toimi Santeri Juppi. Hän oli muutenkin aktiivisempia talkoisiin osallistujia ja kovasti seuratoimintaan suuntautunut henkilö.
Aikoinaan seuralle hankittiin ketunmetsästystä varten lippusiima. Sen käyttö on kuitenkin ollut jäsenten taholta aika vähäistä. Seuran jäsenistä Taisto Koistinen on ottanut kettujahdin sydämenasiakseen. Tase osallistuu kettujahteihin useamman kunnan alueella ajavan kettu- ja luolakoiran kera.
Maa-alueistamme suurin osa on vuokrattu vain hirvenmetsästykseen, jotenka pienriistan pyyntialueet ovat hyvin pienet ja hajallaan. Siellä jahtimies on kuin kirppu tilkkutäkillä. Tuo ruutu sallii, tuo ruutu ei.
Pahemmilta selkkauksilta on kuitenkin vältytty. Jäsenten on hyväksyttävä, että maanvuokraajan ehdot on laki, jota on tinkimättä noudatettava.

Riistanhoitotyö:
Ettei jäisi sellainen kuva, että Tapion aittaa vain verotettaisiin kerrottakoon vähän riistanhoitotyöstä. Seuran alueella tehdään joka kesä riistapeltoja, joihin kylvetään viljaa ja rehukaalia. Yksittäisten pienien peltojen lisäksi ovat olleet Ketolanvaarassa ja Pellonpäässä. Talvella kaadetaan haapoja ja levitetään heiniä jäniksille. Nuolukiviä on alueella kymmeniä hirvien ympärivuotuisessa käytössä.

Yhteistyö:
Yhteistyötä seura on tehnyt RHY:n ja naapuriseurojen kanssa. Alueemme rajoittuvat Kontiomäen metsästysyhdistyksen, Paakki yhteismetsän hirviporukan, Jormuan-, Pohjavaaran-, Pärsänsuon- ja Hannusrannan metsästysseurojen kanssa.
Kontiomäen metsästysyhdistyksen kanssa on ollut vaihtomaita, jotka mahdollistavat järkevän maankäytön.
yhteislupa ja rehti suhtautuminen naapuriseurojen kesken auttaa onnistuneisiin jahtitapahtumiin.
Jormuan metsästysseuran ja kyläyhdistyksen kanssa on yhteistyönä järjestetty pikkujoulujuhla kyläläisille Riistariihellä. Kyläyhdistyksen ulkoilupäiville on jäseniä osallistunut seuraa edustaen. Keväisin seura on järjestänyt jo useamman vuoden ajan pilkkikilpailut Jormuanlahdella, joihin on jäsenten lisäksi kutsuttu maanvuokraajat ja kyläläiset.

Riistakanta:
Seuran alueen riistakanta kanalintujen osalta on viime vuosina ollut heikohko, niinpä on asetettu saaliskiintiöitä kannan parantamiseksi. Metsästys yksistään ei liene syypää kanna pienuuteen vaan luontaisten korpimaisten metsien puute.
Hirvikannan lama sattui samoihin aikoihin kuin Suomen valtion. Syykin lienee sama, elettiin yli varojen. Nyt olemme maksaneet seuraamuksista. Rankoilla rajoituksilla kanta on jälleen lähtenyt kasvuun ja parempia aikoja on odotettavissa.
"Velathan on maksettava eikös juu, mitä tässä metsälle velkaantuu".
Jäniskanta on ollut runsas viime vuosien aikana. Jää nähtäväksi miten jäniksiin kesällä iskenyt tautiepidemia vaikuttaa kanna säilymiseen. Tietääkseni alueeltamme ei ole löytynyt suuria määriä kuolleita jäniksiä yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta.
Alueemme riistan monipuolisuutta edustaa Ruuhipuroon pesiytynyt majava. Syksyllä -95 metsien kuningas karhu ylitti Vasikkavaarantien lumien aikaan aivan asutuksen keskeltä. Tapauksesta kirjoitti lehtikin ja ihmehän tuo olikin koko kylälle.

Lopuksi:
Seuran toiminnan ja pystyssä pysymisen tärkein asia on ollut jäsenten aktiivinen talkootyö ja yhteishenki.
Unohtaa ei sovi myöskään maanvuokraajien osuutta seuralle, sillä ilman heitä seura olisi toimintakyvytön.
Toivottavasti yhteistyö tulevinakin aikoina säilyisi ja vielä entisestään paranisi. Näin saisimme jatkaa toimintaamme ja sitä kehittää kaikkien parhaaksi.
Tässäpä on pääpiirteiltään käyty läpi seuran kaksikymmentä vuotta kestänyttä toimintaa. Paljon jäi kertomatta, mutta siihen on mahdollisuus jälleen kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
Kiitokset kuluneista vuosista jäsenille, maanvuokraajille, yhteistyökumppaneille ja kyläläisille, sekä onnea ja menestystä alkavalle uudelle vuosikymmenelle.
Lopuksi Gunnarin riimitys yhteishengen luomiseksi:

Jo ois aika ajatella,
miten pitäis menetellä,
eikä toista panetella,
onko kurjat kulkemassa,
Tapiolan tanhuvilla.
Kateus jos kalvaa mieltä,
pitäis olla poissa sieltä.
Vai onko riita riesanamme,
vanhakehno kimpussamme.
Sovinto ois suurenmoinen,
huomioi sä myöskin toinen.


--Historiikin on laatinut Asko Mähönen, avustajana Gunnar Malinen--